Maanantaina lähdin töiden jälkeen käymään poikaystävän luona sillä ajatuksella, että jään tänne yökylään...toisaalta muunlaisia reissuja en hänen luokseen ole vähään aikaan tehnytkään! Noh..avokille sanoin lähteväni tapaamaan kavereitani. Ei ongelmaa...hän ymmärtää, olenhan jo pohjustanut tilannetta kertomalla tarvitsevani omaa aikaa ja tilaa.
Illan aikana tulee eteen se hetki, et on pakko laittaa viesti: tuun kotiin aamulla! Ok, en saa viestiini vastausta, aamulla mies ei ole kotona ja iltapäivällä kotona asiasta ei ole minkäänlaista keskustelua. MITÄ VITTUA!?!?! Tämä on liian helppoa!
Avokin kanssa yritän toki jo erkaantua...tai siis hoitaa eroa nätisti! Ihan
perseestä on se, et tarttee kokea huonoa omatuntoa tekemisistään. Lähinnä siis siitä, että joudun kertomaan poikaystävälle muunneltua totuutta kotitilanteestani. Tunnen myös huonoa omatuntoa siitä, että pelkään pilaavani avokkini elämän, ajattelen että hän ei enää löydä itselleen ketään..jne. Miksi minut on kasvattanut meidän sellaisiksi, et pitää yrittää elää samassa
parisuhteessa koko elämän ajan...ja jos et elä niin ole epäonnistunut
elämässäsi! Meillä oli hyvä elämä tähän asti, mut nyt haluan jotain muuta..
Päivä alkaakin siis peruskysymysten äärellä:
- Miksi en vain yksinkertaisesti eroa?
- Onko vaan parempi olla vain OK parisuhteessa kuin yksin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti